Välipala / Yhteenvetoa - Äänistä ja ääntelystä 2

Olen pitkään kerännyt jo esimerkkejä seuraavaan pornossa ääntelemisestä kertovaan juttuun (ensimmäinen tuli jo kesällä), mutta haluamani tyyppisiä pätkiä onkin vaikeampi löytää kuin muistin tai kuvittelin. Onneksi tästä asiasta on paljonkin puhuttavaa! Yksi asia, minkä aion aina tulevaisuudessa kuukauden tyttöjen kohdalla mainita, on esimerkki ko. mimmin ääntelystä toiminnan tiimellyksessä - usein tällä voi olla paljonkin tekemistä sen kanssa, miksi tyttö on suosikkilistallani.

Laitan siis tähän nyt esimerkkejä aiempien kuukauden tyttöjen ähinästä. Mukaan mahtuu alusta päin viisi ensimmäistä, myöhempiä sitten lisää myöhemmin. Olen koittanut löytää aika keskiverron esimerkin, joka ei ole liian vauhdikkaasta tilanteesta, ja jota kuulee varmaan jollain tapaa eniten, jos katsoo mimmin pätkiä paljonkin.

Ensimmäisenä huhtikuun 2016 tyttö Jamie Brooks, joka hokee paljon tuota hiukan ärsyttävää "fuck me"-kliseetä, mutta joka muuten kuulostaa niin ihanalta ettei se haittaa. Jokseenkin luonnollinen äänimaailma, jota nimenomaan sana "ähkintä" kuvaa hyvin.

 

Toisena toukokuun 2016 tyttö Candy Manson, joka puhuu vähän liikaa, mutta muuten esiintyy mielestäni varsin luonnollisesti. Candyllä ääntely ei ole olennaisimpia osia esitystä. Perinteinen huohottaja.

Kolmantena kesäkuun 2016 tyttö McKenzie Lee. McKenzie osuu puolet ajasta täydellisesti maaliin todella kiimaisella huohotuksellaan, puolet ajasta taas homma menee överiksi. Tässä esimerkissä on pyritty hakemaan näistä välimuotoa, joka ärsyttää vähän mutta ei liikaa. Tämän mimmin ääntelystä usein tosin huomaa, että tyttö on itsekin todella kiimassa.

Heinäkuun 2016 tytön Austin Kincaidin ääntely on useimmiten lähinnä miinus kohtauksissa, teennäisyys näkyy pitkälle hyvin ison osan ajasta - kuten melkein kaikilla "karjujilla", vaikka Austin nyt ei kovin kovalla volyymillä huudakaan. Välillä osutaan silmiin katsoessa maaliin, mutta useimmiten ei. 

Tällä kertaa viimeinen esimerkki on elokuun 2016 tytöltä Whitney Stevensiltä, joka on jokseenkin teennäinen, mutta silti nautittava ääntelijä. Esimerkki on tarkoituksella tuplapanosta, koska tuplissa mimmeillä on usein tapana vetää ääntely överiksi, mutta Whitney osaa pitää fiiliksen aisoissa, myös lyhyt vastaus kysymykseen riittää, ei tarvitse mitään pitkiä stooreja kertoa kun pitäisi keskittyä pantavana olemiseen.